27.2.2013

Kanne ja vastaus Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa

X Oy vaati kanteessaan, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle pääosin erääntyneitä vuokria ja muita vuokrasuhteeseen perustuvia saatavia 3 296,78 euroa korkoineen.

A vaati, että kanne hylätään ja että käräjäoikeus vahvistaa, että hänellä on muun ohella asunnossa itse sekä ammattisiivoojan toimesta tehtyyn siivoustyöhön perustuva vastasaatava yhtiöltä. Perusteinaan A lausui, että hänen vuokraamansa asunnon oli tullut olla siivottu ja asumiskelpoinen 31.12.2010, mutta näin ei ollut ollut. Hän oli joutunut siivoamaan asunnon omaan lukuunsa ja päässyt muuttamaan asuntoon vasta 21.1.2011.

Käräjäoikeuden tuomio 1.2.2012

Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että esitetyn selvityksen perusteella A:n vuokraama asunto ei ollut ollut sovitulla muuttohetkellä niin siisti kuin A oli voinut olettaa ja että A:n oli ollut perusteltua käyttää asunnon siivoamisessa ammattisiivoojaa. Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan asuntoa siivoamaan palkattu ammattisiivooja oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kertonut siivonneensa asuntoa yhteensä 14 tunnin ajan, minkä jälkeen asuntoon oli jäänyt vielä siivottavaa. Tähän nähden käräjäoikeus piti uskottavana, että A:n oli itse täytynyt jatkaa asunnon siivoamista. Ammattisiivoojan työmäärä huomioon ottaen käräjäoikeus kuitenkin arvioi, että A:n oman siivouksen määrä ei voinut olla enempää kuin 15 tuntia.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A:lla oli muun ohella siivouslaskuun ja 15 tunnin omaan siivoustyöhön perustuva 1 000,72 euron vastasaatava X Oy:ltä. Muilta osin käräjäoikeus ratkaisi asian X Oy:n vaatimusten mukaisesti.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Lotta Tuomaala.

Kouvolan hovioikeuden päätös 24.4.2012

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään 809,54 euroa ylittävältä osin. Käräjäoikeus oli arvioinut hänen oman siivoustyönsä määrän virheellisesti.

Hovioikeus totesi, että henkilötodistelusta tehdyn tallenteen sekä siivouslaskun perusteella ammattisiivooja oli siivonnut A:n asuntoa käräjäoikeuden tuomioon kirjatun 14 tunnin sijasta vain seitsemän tunnin ajan.

Käräjäoikeuden tuomion perustelujen oikaiseminen edellä mainitulla tavalla ei kuitenkaan vaikuttanut asiassa tehtäviin johtopäätöksiin ainakaan A:lle epäedullisella tavalla eikä pääkäsittelyn toimittaminen sen vuoksi ollut tarpeen. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa, koska asiassa ei ollut ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta eikä jatkokäsittelyluvan myöntämiseen ollut muutakaan syytä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Pertti Nieminen sekä hovioikeudenneuvokset Lea Nousiainen ja Lasse Tamminen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on katsonut, että X Oy:llä on A:lta vuokrasuhteeseen perustuvia saatavia. Käräjäoikeus on lisäksi katsonut, että A:lla on X Oy:ltä vastasaatava, joka perustuu muun ohella siihen, että A:n oli ennen asuntoon muuttamista täytynyt palkata ammattisiivooja asuntoa siivoamaan.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että ammattisiivooja oli siivonnut asuntoa kahtena päivänä yhteensä 14 tunnin ajan. A:n siivoustyöhön käyttämän ajan ja tätä koskevan korvausvaatimuksen osalta käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että ammattisiivoojan työmäärä huomioon ottaen A:n oman siivoustyön määrä ei voinut olla enempää kuin 15 tuntia.

3. A on hovioikeudessa vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa, koska oli aihetta epäillä käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta. Käräjäoikeus oli virheellisesti kirjannut ammattisiivoojan työn määräksi 14 tuntia seitsemän tunnin asemesta. Tämän vuoksi käräjäoikeuden johtopäätös A:n oman työn määrästä oli virheellinen, mikä puolestaan oli johtanut siihen, että kuittauskelpoisen vastasaatavan määrä oli virheellinen.

4. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa. Se on ratkaisunsa perusteluissa katsonut käräjäoikeuden todistelusta tekemän tallenteen ja ammattisiivoojan työn määrää osoittavan laskun perusteella olevan selvää, että työn määrä oli ollut seitsemän tuntia. Se on edelleen katsonut, että käräjäoikeuden tuomion perustelujen oikaiseminen tällä tavoin ei vaikuttanut asiassa tehtäviin johtopäätöksiin ainakaan valittajalle epäedullisella tavalla eikä pääkäsittelyn toimittaminen ollut sen vuoksi tarpeen. Asiassa ei ollut muutoinkaan ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta eikä jatkokäsittelyluvan myöntämiseen ollut muutakaan painavaa syytä.

5. A on katsonut hovioikeuden menetelleen asiassa virheellisesti ja pyytänyt ensisijaisesti asian palauttamista hovioikeuteen.

6. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt virheellisesti oikaistessaan käräjäoikeuden ratkaisun perusteluja myöntämättä jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden arviointi

7. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus päättää jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevan kysymyksen käräjäoikeuden ratkaisun, valituksen, mahdollisen vastauksen ja tarvittaessa myös muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kirjallisessa menettelyssä. Kuten Korkein oikeus on ratkaisunsa KKO 2012:25 kohdassa 12 todennut, hovioikeus arvioi tässä menettelyssä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden, mutta ei ota asiaa uudelleen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi, ellei laissa säädettyä perustetta jatkokäsittelyluvan myöntämiselle havaita olevan olemassa. Ratkaistessaan jatkokäsittelylupaa koskevan asian hovioikeus ei siten tee sellaista asiaratkaisua, joka korvaisi käräjäoikeuden ratkaisun. Jos jatkokäsittelylupaa ei myönnetä, käräjäoikeuden ratkaisu jää voimaan sellaisenaan.

8. Jatkokäsittelylupaa koskeva ratkaisu ei ole rinnastettavissa esimerkiksi sellaiseen ratkaisuun, jossa hovioikeus valitusasian tutkimisen jälkeen toteaa käräjäoikeuden ratkaisun oikeaksi ja pysyttää sen muuttamatta ratkaisun perusteluja ja lopputulosta. Toisin kuin jatkokäsittelylupaa koskevassa päätöksessä, kysymys on tällöin hovioikeuden asiaratkaisusta, joka tulee voimaan käräjäoikeuden ratkaisun sijasta (HE 105/2009 vp s. 36).

9. A on jatkokäsittelyluvan perusteena vedonnut ensisijaisesti oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen lupaperusteeseen (jäljempänä muutosperuste). Mainitun lainkohdan mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse myöntää muutosperusteella yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

10. Muutosperusteen osalta jatkokäsittelylupaa koskevassa harkinnassa merkityksellistä on siten käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden arviointi. Hovioikeuden harkinta kohdistuu siihen, kuinka todennäköistä on, ettei käräjäoikeuden ratkaisu ole oikea (KKO 2012:25 kohta 14).

11. Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa oleva virhe voi osaltaan osoittaa sitä, että on aihetta epäillä myös käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Mikäli perusteluissa olevilla puutteellisuuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä asian lopputuloksen kannalta, jatkokäsittelylupaa ei yleensä ole tarpeen myöntää.

12. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 17 §:n 1 momentissa säädetään jatkokäsittelyluvan epäävään päätökseen otettavista vähimmäistiedoista. Sen mukaan päätöksestä on käytävä ilmi, että kaikki jatkokäsittelyluvan myöntämiselle laissa säädetyt perusteet on tutkittu, jatkokäsittelylupaa ei ole myönnetty ja että käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi. Kuten lainkohtaa koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, estettä ei myöskään ole sille, että hovioikeus perustelee jatkokäsittelylupaa koskevan kielteisen päätöksen sanottua laajemmin (HE 105/2009 vp s. 65).

13. Edellä kohdassa 7 todetuin tavoin hovioikeus tutkii jatkokäsittelyluvan myöntämistä harkitessaan kuitenkin ainoastaan sen, ovatko jatkokäsittelyluvan edellytykset olemassa. Jatkokäsittelylupaa koskevassa päätöksessä ei voida tosiasiallisesti muuttaa käräjäoikeuden tuomion perusteluja tai lopputulosta. Mikäli hovioikeus päätyy siihen, että käräjäoikeuden tuomion perusteluja olisi niissä olevan virheen vuoksi muutettava, on sen myönnettävä asiassa jatkokäsittelylupa ja otettava asia asiallisesti ratkaistavaksi. Toisaalta hovioikeus voi perustella jatkokäsittelyluvan epäävän päätöksensä esimerkiksi toteamalla, että käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen puutteellisuus on asian jatkokäsittelylupaa koskevan ratkaisun kannalta merkityksetöntä.

14. A on hovioikeudessa esittänyt, että käräjäoikeuden ratkaisussa on epäselvyyttä sellaisista tosiseikoista, jotka A:n mukaan vaikuttavat asian lopputulokseen. Oikaistessaan käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja katsoessaan, ettei muutoksella ole vaikutusta asiassa tehtäviin johtopäätöksiin ainakaan valittajalle epäedullisella tavalla, hovioikeus on tosiasiassa suorittanut näytön arvioinnin tältä osin uudelleen ilman, että asiaa olisi otettu käsiteltäväksi. Kysymys ei näin ollen ole ollut jatkokäsittelylupaa koskevan ratkaisun perustelemisesta vaan käräjäoikeuden tuomion perustelujen muuttamisesta. Asiassa on siten hovioikeudessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka vuoksi hovioikeuden päätös on kumottava.

15. Jatkokäsittelylupaa koskevan hakemuksen käsittelyä on soveliainta jatkaa hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Kouvolan hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava se uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Jorma Rudanko ja Tuula Pynnä. Esittelijä Samuli Sillanpää.